Akrobatiaa

Piia:
Perjantainen joogassa käynti oli todellakin jotain, mitä en oo tajunnut kaivanneeni. Tavallaan hiljentyminen ja pään totaalinen tyhjentäminen ajatuksista tuntuu todella hyvältä. Toisaalta, ehkä kirjan lukeminen ajaa saman asian. Urheilulta perjantainen jooga ei mun mielestä tuntunut. Tykkään siitä kun hiki lentää ja tunnin jälkeen on ihan poikki. Muistan kyllä joskus astanga-joogassa tärisseeni ja miettineeni, miten koirassa voi lepäillä? (jooga-asento, jossa seistään saman aikaisesti jaloilla ja käsillä) Ehkä muut urheilulajit on tuoneet voimaa ja kestävyyttä, koska tällä kertaa koirassa oli aivan helppo hengailla ja tuntui todellakin iisiltä ja rennolta? Odotin jotain raskasta kohtaa tunnin aikana, mutta sellaista ei koskaan tullut. Nukahdin lopuksi kai hetkeksi.

Rauhoittuminen jees, ryhmässä rauhoittuminen ei ehkä kuitenkaan sovi mulle.

Sunnuntaina menin katsomaan Sirkus Finlandian tämän vuoden shown. Huomaan, että urheilu on todellakin saanut ylivallan, koska lähinnä haukoin henkeä kun katselin uskomattomia akrobatia esityksiä, joissa kehonhallinta oli jotain aivan käsittämätöntä. Miten vaivattoman näköisesti ihmiset nostivat itsensä yhdellä kädellä kohti taivasta ja siitä sitten taivuttivat itsensä solmuun. Huikeeta. Kaikki näytti terveiltä, sopivan lihaksikkailta (okei, miehet oli aikamoisia lihaskimppuja) ja hyvinvoivilta. Sellaista kehon hallintaa ei varmasti pysty kaikki saavuttamaan ikinä, mutta kyllä mua kiinnostaa yllytyshulluna kokeilla jatkossa myös enemmän rajojani.

Odottakaas vaan Azzario sisters, sporttikakkoset haastaa teidät parin vuoden sisään! No ei vaan, se juna tais mennä jo 15 vuotta sitten.

Mulla on lisäksi myös Musta Barbaari-haaste itselleni. Siinä mun pitää onnistua punnertamaan edes kerran tarpeeksi puhtaasti ja korkealle, että saan taputettua kunnolla. Edes kerran. 

Nuija ja tosinuija joogassa

Marjo:
Piian anoppi kysyi kiinnostaisiko meitä tulla kokeilemaan joogaa samalle salille, jossa hän käy. Kaikki lajithan meitä kiinnostaa ainakin kokeilumielessä. Käyn välillä Hannan tunneilla Pihasalissa rauhottumassa, mutta jotenkin kuntoilumuotona en ole joogaa vielä löytänyt.

Muutama vuosi sitten oltiin varattu kaverin kanssa sellainen viikonlopun mittainen astangajoogan alkeiskurssi, johon jouduin menemään yksin kaverin sairastuttua. Jännitti kamalasti, mutta uskaltauduin kuitenkin mestoille. Ensimmäinen joogakokemukseni vastasi täysin mielikuvaa, joka minulla oli lajista. Liikuntaseteliä pidettiin oravanpyörän esiasteena, laulettiin & mumistiin mantroja ja loppuen lopuksi lajissa oli ihan kamalasti sääntöjä. Piti muistaa koska voi syödä tai juoda ennen tuntia, ei saanut juoda alkoholia edes edellispäivänä, piti nukkua tietyn pituiset yöunet yms. Ensimmäisen päivän jälkeen mulla oli hyvä fiilis ja kelasin, että nyt vaihtuu elämänasenne. Puhdistan tän kehon ja ommmmm vaan kaikille. Illalla menin baariin, mutta en juonut alkoholia. Aamulla, kun heräsin uuteen joogapäivään jatkoilta iloisen porukan jatkeena piti tehdä päätös mennäkkö joogaamaan nihkeilijän johdolla vai rennon jatkojengin kanssa pizzalle. Valitsin jälkimmäisen.

Pihasalilla olen oppinut, että jooga ei ole täynnä sääntöjä vaan se on enemmänkin itsensä kuuntelua ja tutkiskelua. Eilisessä anoppijoogassa en päässyt ihan tunnelmaan mukaan, mutta osasyynä siihen oli flunssa ja toisena syynä se, että olen lapsellinen ääliö. Koko ajan vaan kaikki jutut nauratti. Tiättekste kehonkeskus sijaitsee navan alapuolella yms? Can´t help myself.

Nyt hoidan landella äitin herkkupatojen ääressä tän flunssan pois päiväjärjestyksestä, et pääsee ens viikolla taas sporttaan!

Musadiggarin vapaapäivä

Piia:

Ryhmäliikuntatunneilla soi aivan uskomaton musiikki. Enkä tarkoita tätä nyt pelkästään hyvällä. Olen 34-vuotias nainen ja huomaan, että A. noin 10-12 vuotiaana mulla oli hairahdus hittibuumi-levyihin ja kaikki näillä parilla ekalla levyllä soineet biisit on mun mielestä hyviä, joten niitä tulisi soittaa jumppatunneilla (Haddaway ja Dr. Alban) B. en tiedä oikeastaan yhtäkään tämän päivän hiteistä.  Jumppatunnin perusteella ne on lattarivaikutteista umtsiumtsia.

Väärinkuullut sanoitukset naurattaa tietty, kuten myös väärinkuullut jumppamaikan ohjeistukset esim. ”nyt ummetusasentoon”.

Kaikki toi tuo tiettyä lisäarvoa ryhmäliikuntatunneille.

Muutenkin ryhmäliikunta on tosi hyvä tapa liikkua. Ryhmässä voi peilailla omaa kuntoa, miksei vartaloakin jos siltä tuntuu, saa tsemppiä muista ja ainakin omalta kohdalta kilpailuhenkisyys saa tavoittelemaan parempia tuloksia.

Mulla ei ole mitään suurta agendaa urheilun kanssa. Lähinnä se, että tuntuu hyvältä fyysisesti ja psyykkisesti, keho toimii nyt ja tulevaisuudessa ja että voi hyvin mielin herkutella pelkäämättä heräävänsä jonain aamuna satakiloisena ja vasta silloin tajuta oman tilansa.

Ajattelin kuitenkin suunnitella jatkossa omaa urheilua ja tavoitteita vähän enemmän. Siihen varman paras keino on jutella joidenkin alan asiantuntijoiden kanssa. Kiinnostaa myös rasvaprosentti ja ehkä kuntotestikin ois hyvä tehdä, että pystyis seuraamaan oman kunnon kohentumista tai saada edes tieto siitä missä mennään. Tällä viikolla alkaa Motivuksessa Kuntokatsastuspäivät. Ohjelmiston perusteella ”back to 90’s”-jumppa  ja personal trainer-tapaamiset vois tuoda muutosta kaikkiin mieltä ja korvia askarruttaviin asioihin.

Vahingossa 6 kertaa jumpassa viikon aikana.

Marjo:

Tylsyys teki musta viime viikolla tehojumppaajan. Eilen (sunnuntaina) kaveri kertoi käyneensä treenaamassa viisi kertaa viikon aikana. Päiviteltiin sitä hetken aikaa kunnes laskin itse käyneeni kuusi kertaa saman viikon aikana. Syynä tähän ei ole ihan mieletön sporttausinnostus vaan tylsyys. Vapaa-aikana ei ole ollut muutakaan tekemistä. 

Jos töissä on ollut ärsyttävä päivä tai kotiasiat eivät ole kunnossa niin jumpassa ei niistä tarvitse murehtia. Treenin jälkeenkin on yleensä parempi fiilis kuin sinne mennessä. Taikatemppu.

Joskus alkaa vahingossa kelailla omia juttujaan kesken jumpan. Silloin on siistiä, kun ohjaaja ihan kuin lukisi sun ajatuksia ja käskee keskittyä treeniin. Ihana se hetki, kun ei ajattele oikeesti yhtään mitään! Jos sellainen ei onnistu niin kannattaa alkaa laskemaan kuinka monta liikettä saa tehtyä jossain tietyssä ajassa tai muuta mekaanista. Auttaa ainakin mua tosi paljon.

Leikin eilen myös oman jumpan jälkeen kaverille personal traineria kuntosalilla. Vaikka en olekaan koskaan salitreeniä hirveesti tehnyt muistui mieleen kaikenlaisia hyviä lihaskuntoharjoituksia ja lopuksi venyttelyitä, joita ollaan tehty ohjatuilla tunneilla. Kivaa huomata, että kunto on kasvanut ja jotain on jäänyt muistiin myös korvien väliin.

Tässä vähän jumpan jälkeistä hassuttelua viime lauantailta:

Sporttikakkoset alkaa NYT!

Marjo:

Sporttiblogi! Kuka ois arvannut vuosi sitten, kun sain kaverilta synttärilahjaks 10:n kerran kortin Motivukseen, että hurahdan urheiluun ihan tosissani.

Muistan menneeni ensimmäistä kertaa ihan ujona yksikseni Ruoholahden Motivukseen. Silloin oli lauantaipäivä ja jumppana PACE. Olin unohtanut juomapullon kotiin ja taukojen kohdalla pyörrytti ihan kamalasti. Hoipuin vesipisteelle ja kirosin huonoa kuntoani. Ekoina kuukausina oli paikat ihan jumissa ja kaikki ujostutti ja nolotti kamalasti. Mielestäni mulla oli rumimmat vaatteet ja enkä osannut mitään liikesarjoja. 

En oo käynyt koskaan ihan perussalilla vaan kaipaan ohjaajaa neuvomaan ja tsemppaamaan. Nyt, kun tuli vuosi täyteen viikoittaista treenaamista voin kyllä sanoa tämän ajan muuttaneen mua tosi paljon. Oon paljon reippaampi kokeilemaan uusia asioita, en häpeile enää sitä, etten aina jaksa treenata ihan täysillä vaan otan rahallisesti jos tuntuu siltä. Kehtaan vetää pelkillä leggareilla ja T-paidalla sen sijaan, että aluksi peittelin itseäni isoilla housuilla ja jättimäisillä paidoilla. Kiva huomata , että stressitasoa pystyy vähän säätelemään urheilun avulla. Samalla mieli pysyy virkeenä ja ruoka maistuu samoin kuin unikin.

Mun mielestä jumppaan on kiva mennä vaikka yksin, mutta saunominen ja kaikenlainen sporttijaappaus treenin jälkeen on kyllä Piian kanssa parasta. On kiva, kun ollaan aloitettu tää taival Piian kanssa samasta nollapisteestä ja kirottu vuoroin kipeitä jalkoja, käsiä ja vatsalihaksia duunissa. Nyt, kun kunto on vähän kasvanut alkaa haastavammatkin tunnit kiinnostaa.

Tänään tuntui ihan firman virkistyspäivältä, kun kolmen palaverin jälkeen mentiin 60 minuuttiseen Paceen, jonka jälkeen luettiin muotilehtiä infrapunasaunassa ja sit takas toimistolle sorvin ääreen.

Piia:

Urheilu tekee hyvää. Sen tietää kaikki. Mikä siinä sitten on, ettei aina jaksa raahautua jumppaan, lenkille tai vaikka pelaamaan korista? Itse oon lapsuuden ja nuoruuden totiseksi muuttuneen lentopalloilun jälkeen pitänyt paussia monen monta vuotta kaikesta urheilusta. Nykyisin oon kohtuullisen aktiivinen ”tuuriurheilija”, joka innostuu aina välillä tosissaan huolehtimaan omasta hyvinvoinnista ja toisinaan syyttelen työkiireitä tai mitä tahansa, jotta saan tekosyyn vaan olla sängyssä ison kaakaomukin kanssa.

Aina kun saa itsensä raahattua salille ja kunnon hien pintaan, niin on ihan voittaja-olo. Treenin jälkeinen sauna kruunaa hyvän olon + samalla voi saada psyykenkin järjestykseen puimalla ystävän kanssa elämää askarruttavat asiat.

Ruokavalioonkin kiinnittää urheilun lomassa parempaa huomiota ja olo on kokonaisvaltaisesti kingimpi.

Onneksi mulla on ystävä ja työkaveri, jonka kanssa käydään yhdessä kokeilemassa uusia, että tuttuja lajeja ja joka pakottaa mut urheilemaan kun yritän lööbailla. Marjolle on turha vedota työkiireisiin, koska se istuu mua vastapäätä aamusta iltaan tehden tasan samaa duunia kuin mä.  Marjo on mun personal trainer kaikilla elämän osa-alueilla.