Perjantainen joogassa käynti oli todellakin jotain, mitä en oo tajunnut kaivanneeni. Tavallaan hiljentyminen ja pään totaalinen tyhjentäminen ajatuksista tuntuu todella hyvältä. Toisaalta, ehkä kirjan lukeminen ajaa saman asian. Urheilulta perjantainen jooga ei mun mielestä tuntunut. Tykkään siitä kun hiki lentää ja tunnin jälkeen on ihan poikki. Muistan kyllä joskus astanga-joogassa tärisseeni ja miettineeni, miten koirassa voi lepäillä? (jooga-asento, jossa seistään saman aikaisesti jaloilla ja käsillä) Ehkä muut urheilulajit on tuoneet voimaa ja kestävyyttä, koska tällä kertaa koirassa oli aivan helppo hengailla ja tuntui todellakin iisiltä ja rennolta? Odotin jotain raskasta kohtaa tunnin aikana, mutta sellaista ei koskaan tullut. Nukahdin lopuksi kai hetkeksi.
Rauhoittuminen jees, ryhmässä rauhoittuminen ei ehkä
kuitenkaan sovi mulle.
Sunnuntaina menin katsomaan Sirkus Finlandian tämän vuoden
shown. Huomaan, että urheilu on todellakin saanut ylivallan, koska lähinnä
haukoin henkeä kun katselin uskomattomia akrobatia esityksiä, joissa kehonhallinta oli jotain aivan käsittämätöntä. Miten vaivattoman näköisesti ihmiset
nostivat itsensä yhdellä kädellä kohti taivasta ja siitä sitten taivuttivat
itsensä solmuun. Huikeeta. Kaikki näytti terveiltä, sopivan lihaksikkailta
(okei, miehet oli aikamoisia lihaskimppuja) ja hyvinvoivilta. Sellaista kehon
hallintaa ei varmasti pysty kaikki saavuttamaan ikinä, mutta kyllä mua kiinnostaa
yllytyshulluna kokeilla jatkossa myös enemmän rajojani.
Odottakaas vaan Azzario sisters, sporttikakkoset haastaa
teidät parin vuoden sisään! No ei vaan, se juna tais mennä jo 15 vuotta sitten.
Mulla on lisäksi myös Musta Barbaari-haaste itselleni. Siinä
mun pitää onnistua punnertamaan edes kerran tarpeeksi puhtaasti ja korkealle,
että saan taputettua kunnolla. Edes kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti