perjantai 20. syyskuuta 2013

Sporttikakkoset alkaa NYT!


Marjo:
Sporttiblogi! Kuka ois arvannut vuosi sitten, kun sain kaverilta synttärilahjaks 10:n kerran kortin Motivukseen, että hurahdan urheiluun ihan tosissani.

Muistan menneeni ensimmäistä kertaa ihan ujona yksikseni Ruoholahden Motivukseen. Silloin oli lauantaipäivä ja jumppana PACE. Olin unohtanut juomapullon kotiin ja taukojen kohdalla pyörrytti ihan kamalasti. Hoipuin vesipisteelle ja kirosin huonoa kuntoani. Ekoina kuukausina oli paikat ihan jumissa ja kaikki ujostutti ja nolotti kamalasti. Mielestäni mulla oli rumimmat vaatteet ja enkä osannut mitään liikesarjoja. 

En oo käynyt koskaan ihan perussalilla vaan kaipaan ohjaajaa neuvomaan ja tsemppaamaan. Nyt, kun tuli vuosi täyteen viikoittaista treenaamista voin kyllä sanoa tämän ajan muuttaneen mua tosi paljon. Oon paljon reippaampi kokeilemaan uusia asioita, en häpeile enää sitä, etten aina jaksa treenata ihan täysillä vaan otan rahallisesti jos tuntuu siltä. Kehtaan vetää pelkillä leggareilla ja T-paidalla sen sijaan, että aluksi peittelin itseäni isoilla housuilla ja jättimäisillä paidoilla. Kiva huomata , että stressitasoa pystyy vähän säätelemään urheilun avulla. Samalla mieli pysyy virkeenä ja ruoka maistuu samoin kuin unikin.

Mun mielestä jumppaan on kiva mennä vaikka yksin, mutta saunominen ja kaikenlainen sporttijaappaus treenin jälkeen on kyllä Piian kanssa parasta. On kiva, kun ollaan aloitettu tää taival Piian kanssa samasta nollapisteestä ja kirottu vuoroin kipeitä jalkoja, käsiä ja vatsalihaksia duunissa. Nyt, kun kunto on vähän kasvanut alkaa haastavammatkin tunnit kiinnostaa.

Tänään tuntui ihan firman virkistyspäivältä, kun kolmen palaverin jälkeen mentiin 60 minuuttiseen Paceen, jonka jälkeen luettiin muotilehtiä infrapunasaunassa ja sit takas toimistolle sorvin ääreen.

Piia:
Urheilu tekee hyvää. Sen tietää kaikki. Mikä siinä sitten on, ettei aina jaksa raahautua jumppaan, lenkille tai vaikka pelaamaan korista? Itse oon lapsuuden ja nuoruuden totiseksi muuttuneen lentopalloilun jälkeen pitänyt paussia monen monta vuotta kaikesta urheilusta. Nykyisin oon kohtuullisen aktiivinen ”tuuriurheilija”, joka innostuu aina välillä tosissaan huolehtimaan omasta hyvinvoinnista ja toisinaan syyttelen työkiireitä tai mitä tahansa, jotta saan tekosyyn vaan olla sängyssä ison kaakaomukin kanssa.

Aina kun saa itsensä raahattua salille ja kunnon hien pintaan, niin on ihan voittaja-olo. Treenin jälkeinen sauna kruunaa hyvän olon + samalla voi saada psyykenkin järjestykseen puimalla ystävän kanssa elämää askarruttavat asiat.
Ruokavalioonkin kiinnittää urheilun lomassa parempaa huomiota ja olo on kokonaisvaltaisesti kingimpi.

Onneksi mulla on ystävä ja työkaveri, jonka kanssa käydään yhdessä kokeilemassa uusia, että tuttuja lajeja ja joka pakottaa mut urheilemaan kun yritän lööbailla. Marjolle on turha vedota työkiireisiin, koska se istuu mua vastapäätä aamusta iltaan tehden tasan samaa duunia kuin mä.  Marjo on mun personal trainer kaikilla elämän osa-alueilla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti