Hyötyliikunta

Marjo:

No sepäs vasta hyvää liikuntaa onkin! Kuntoplussan jutun jälkeen (fiilisteltiin siinä auttavamme kavereita muutoissa todella mieluusti) käytiin auttamassa Hanneksen kamat uuteen osoitteeseen. Voin sanoa, että hauikset kiitti seuraavana päivänä ja niin kiitti Hanneskin. Pukeutuminen muuttoa varten on aina tosi hankalaa. Varsinkin jos on viileä aamu ja menet fillarilla mestoille. Pitää olla sellaiset vaatteet, että voi tuulettaa, kun tulee kuuma ja pysyy lämpimänä, kun roudaa pihalla. Vetskarihuppari on hyvä!

Lähdin aamulla kotoa reppu täynnä lämpimiä vaatteita ja palasin takaisin siinä vaiheessa yötä kun alkoi tulla kylmä. Tässä välissä hoidettiin tosiaan se muutto, käyskenneltiin aurinkoisia reittejä kaupungilla kavereiden kanssa ja auringon laskiessa mentiin puutarhajuhliin.

Oli kiva istuskella mukavassa porukassa lyhtyjen ympäröimänä ja syödä herkkuja. Joku lämmin juoma niinku tee ois tehnyt terää, mutta onneks oli Sulo! Mun pelastajani kylmettymiseltä oli siis 2-vuotias lapsi, jonka kanssa pelasin fudista ja leikin työnnettävällä kuorma-autolla. Jossain vaiheessa olin ihan kuumissani riehumisesta. Taikatemppu.

Sulon mentyä nukkumaan olin itsekin ihan väsähtänyt ja kylmissäni. Fillarilla kotiinpäin ajaessa viima tuntui aluksi ihan piinaavalta. Muistui mieleen landelapsuus- ja nuoruus. Se, kun joka paikkaan oli pitkä matka ja jos halusi jossain käydä oli mentävä pyörällä. Joskus fillaroitiin siskon kanssa kaks talvitakkia päällekkäin uutena vuotena kymmenen kilometriä kylille notkumaan. En kyllä keksi nykyään mitään niin tärkeää, että tekisin tuon uudestaan. Tai no ehkä jos olisin jollain yltiöromanttisella tuulella ja haluaisin tehdä jonkun yllätyksen ;)