Marjo:
Nyt loppui mun
osaltani metroissa ja ratikoissa istuskelu ja alkoi pyöräsesonki!
Eka viivyttelin
kuukausikortin loppuun ja sitten yhtenä väsyneenä aamuna, kun en ois yhtään
jaksanut otin kuitenkin pyörän esiin ja ajoin sillä töihin. Matka meni muuten
kivasti, mutta fillarista kuului kamala meteli aina, kun vaihtoi vapaalle.
Onneksi liikenne on varsinkin keskustassa yhtä meteliä, joten ei tarvinnut
hirveästi hävetä.
Samana iltana
soitin kaverilleni, joka lupasi katsoa mistä meteli johtuu. No sehän oli tietenkin
takapyörän pakan laakeri! Kuinka en sitä itse keksinyt?! Haluaisin osata
huoltaa itse polkupyöräni ja muutenkin olla sellainen kätevä emäntä, joka
remontoi ja tarttuu tuumasta toimeen. En kuitenkaan ole sellainen ja sitten,
kun sitä haluan tarpeeksi alan opetella enkä vaan puhu, että ”some sunny day..”
Frendi tarjos safkat,
korjas fillarin ja tällä toiminnallaan teki mut super onnelliseksi. Nyt on sit
pyöräilty berberi kipeeks duuniin, salille ja muihin menoihin. Raikkaan ilman
ja urheilun määrä on tuplaantunut ja samalla myös nälkä & unentarve.
Tuntuu, et aamulla pääsee helpommin sängystä ylös ja on paremmalla tuulella.
Kevät on kyllä
ihana ja Helsinki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti