600 päivää absolutismia takana

Marjo:

Aina välillä tulee havahduttua tän oman elämäntavan kanssa, joka on absolutismi. Big Day Lite –äppi muistuttaa montako päivää on kulunut viimeisestä darrasta ja niin muistuttaa real lifekin.

Päätös alkoholin käyttämisen lopettamisesta muhi päässäni pitkään. En oo ikinä ollut tipattomalla tammikuulla, mut samantyyppisiä taukoja on tullut vietettyä useasti vuosien varrella. Sinkkukaudet ovat pitäneet sisällään enemmän bailausta & sekoilua, kun taas seurustelu on rauhoittanut tilannetta. 

Oon aina ollut kova fiilisteleen juttuja, iloinen riehuja ja muutaman juoman jälkeen todellinen heittäytyjä. Pelkäsin, että selväpäisyys tekee minusta tylsän tyypin, joka ei saisi enää kutsuja kivoihin kissanristiäisiin ja ujostelijan, joka jäisi ikuiseksi vanhaksi piiaksi.

Absolutismin alkutaipaleella en tehnyt muuta kuin mietin pääni puhki elämää, valintojani, haaveitani ja tulevaisuuden suunnitelmia. Lopun ajan urheilin. Ekan vuoden aikana tapahtui paljon isoja asioita, joihin kuului muutto, KAKSITVÅ-asustemerkin lopettamispäätös yhdessä Piian kanssa, uskallus alkaa tehdä projektitöitä yksin ja lähentyminen uusien & vanhojen ystävien kanssa.

Ensimmäisenä vuonna tajusin, että ei tää absolutismi mua miksikään muuta vaan sen teki alkoholi. Olen oppinut itsenäisemmäksi ja rohkeammaksi. Kasvanut 2cm (joka varmaankin johtuu urheilusta ja ryhdin parantumisesta) ja fiilistellyt ihon kuulautta. Tässä on varmasti seassa kaikenlaista aikuistumista, mutta selväpäistä & rauhallista sellaista.

Jos pitäis sanoa miltä tää 600 päivää selvinpäin bailanneena tuntuu niin sanoisin, että tosi hyvältä. Jokainen tekee omasta elämästään sellaisen kuin haluaa ja tää on mun polkuni. Tsemppiä kaikille jotka painii absolutismin aloittamishaaveiden kanssa. Se tuntuu aluksi vaikealta jo pelkästään sosiaalisten paineiden takia. Mua harmitti joutua selittelemään miksi en juo, koska en keksinyt siihen mitään syytä. En oo koskaan pitänyt nollatoleranssia vastauksena oikein mihinkään, mut jos ei huvita juoda niin sit ei huvita. Onneks mulla on ollut samanhenkisiä tyyppejä tsemppaamassa ja kuuntelemassa vuodatustani.

Taidanpa juhlia 600 päivää teekupposella ja illalla pussailla uutta poikaystävääni. Elämä on kyllä huippuu just nyt! 

Fillari kulkee

Piia:

Mulla on synnytys kahden viikon päästä, jos asiat menee kuten on povattu. 

Kuukausilippua liikenteeseen ei oo ollut enää pitkään aikaan ja liikkuminen kesän kunniaksi tapahtuu fillarilla. Enimmäkseen siinä ei olekaan mitään ongelmaa, mutta mulla on menopelinä ihan perus Crescent, jossa ajoasento on melko alhaalla. Nyt kun vatsa kasvaa ihan silmissä, alkaa ajaminen muuttua viimeistään parinkymmenen minuutin kohdalla hieman tukalaksi, jopa kivuliaaksi. Semmoinen vanha mummopyörä tai sitten tosi moderni "nojatuolimainen" fillari toimisi varmaan paremmin. Nautin kuitenkin pyöräilystä ihan älyttömän paljon! Paikasta toiseen pääsee ihan tosta vaan ja samalla tekee edes jotain etäisesti liikuntaa muistuttavaa. Vauhdin hurmaa ei mammapyöräilyssä koeta, mutta hyvältä tuulenvire tuntuu vähän pienemmilläkin nopeuksilla. 

Jatkuvasti saan kuulla muilta ihmisiltä eri sävyin kommentteja siitä, että edelleen ajan pyörällä. Ihan rauhassa nyt vaan kanssaihmiset, otan kyllä rauhassa ja ajan varovasti ja sitä rataa. 

Sitä paitsi nyt jo jännittää miten/koska lapsen kanssa pääsee fillaroimaan. Uskallanko laittaa lapsen kyytiin ja luottaa siihen, että en kaadu tai joudu muutenkaan onnettomuuteen? Rämäpää minussa on uusien ajatusten edessä, kun pitää ottaa jatkossa myös perhe (!) huomioon. Ihan hullua.

Tänään olin pyöräilemässä kun sade yllätti täysin. Tieto siitä, että kotona saa nauttia kuumaa kaakaota peiton alla, rauhoitti ihmeesti litimärkää olemusta. Leivoin viime vuotisista pakastimesta löytyneistä karpaloista muffinseja kaakaon kyytipojaksi.Ei näytä ehkä kovin herkulta, mutta voin kertoa, voi pojat kyllä maistui!