Ei oo pakko jos ei haluu..

Marjo:

Minulla päättyi viikko sitten iso työrutistus. Olin kahminut kolme projektia hoidettavakseni ja kaikkien deadline oli samalla viikolla. Ei varmaan tarvitse edes kertoa, että en ole nähnyt paljoakaan kavereita, perhettä, urheillut tai edes syönyt hirveän hyvin.

Kun vihdoin sain kaikki viimeisetkin projektihommat tehtyä tiesin, että minun pitää poistua kaupungista rentoutuakseni (heti kun olin käynyt kampaajalla). Ensin matkasin vanhempien luokse lapsuudenkotiin ja sen jälkeen siskon luo Varsinais-Suomeen. Nukuin hyvin, söin hyvin, en ajatellut duuneja (melkein ollenkaan) ja vietin pitkästä aikaa laatuaikaa perheen kanssa.

Tällä viikolla alkoi taas uusi proggis, joka pitää sisällään opettamista. Mua on jännittänyt tosi paljon, mutta homma on yllättänyt mukavuudellaan. Minulla on ollut pieniä vapaa-ajan hetkiä, jolloin olen miettinyt jumppaamista tai muuta urheilua, mutta valinnut joka kerta tapaamisen ystävän kanssa. Tällä viikolla olen auttanut kaveria atk-pulmissa, leiponut kyläilijöille omppupiirakkaa, käynyt moikkaamassa ystävän vauvaa maistaen samalla herkullista kasvissosekeittoa sekä osallistunut järjestämään yllätys baby shower –juhlia.

Luin ystäväni Facebook-statuksesta, että hän ei pakota itseään tekemään mitään mitä ei halua tehdä ja kieltäytyy potemasta huonoa omaatuntoa esim. siitä, ettei huvita siivota. Mä olen sen sijaan ruoskinut itseäni sisäisesti siitä, etten ole urheillut, siivonnut tai tehnyt loppuun lupaamiani hommia. Samaan aikaan olen ollut iloinen, kun töissä menee kivasti ja olen nähnyt vapaa-ajalla kavereita. Olen siis elänyt hiukan ristiriitaisissa tunnelmissa.

Viikonloppu alkoi hävityksen kauhistuksella, kun poikaystävä purki (pyynnöstäni) vanhan sänkyni. Pikku asuntoni on ollut riippuvainen korkeasta sängystä, jonka alla on säilytetty, vaikka mitä rojua. Sänky on kuitenkin aika ruma ja uutena ominaisuutena on tullut himmee natina. Lauantaina katselin hetken olkkaria, joka tulvi tavaraa ja lähdin shoppailemaan. Takaisin tullessa keitin teetä, söin berliininmunkin, luin kirjan loppuun ja aloitin yhdistetyn siivous- ja sisustusprojektini.

Sunnuntai aamulla sain kaiken lopulta valmiiksi. Nautin hyvän aamupalan ja lähdin jumppaan. Olin valmis. Kävellessäni kohti pukkareita hymyilin kuin kaistapää. Mä tein sen!

Koti on taas uusi & ihana. Urheilu tuntui hyvältä ja tuli tarpeeseen. On typerää ruoskia itseään tekemättömistä jutuista koko ajan. Pitää joko vähentää to do –listaa tai ottaa vähän rennompi asenne!

Tässä kuvakimara parin viikon ajalta:

Mökillä

Piia:

Äitiyden myötä työelämän kiireet on taakse jäänyttä elämää ainakin jonkin aikaa. 

En ole varmaan koskaan lapsuuden jälkeen viettänyt näin paljon aikaa mökillä. Varsinaista omaa mökkiä mulla ei ole, mutta kotipaikkani Jaalassa on mökkikylä, www.ketomokit.com, jota pyörittää nykyisin sisareni. Sieltä on aina löytynyt joku mökki tai yösija tarpeen vaatiessa. Anopillakin on upouusi mökki Sipoon saaristossa ja sinne ajaa vain 45 minuuttia. Monta kertaa ollaan vain lähdetty hetken mielijohteesta yhdeksi yöksi mökillle. Saunottu siellä, grillattu ja tuijoteltu yöhön.

Saaressa oleilu on mulle ihan uusi maailma. Nyt Tove Janssonin juhlavuotena tuntuu hienolta päästä kokemaan jotakin, mitä hän rakasti. Olen pienten vesistöjen tyttö, joten meren tuoksu, väri ja valtava koko isoine paatteineen on ollut aikamoinen ihmetyksen aihe. Kasvit ja puut näyttää siltä, että ne todellakin joutuvat pureutumaan maaperään ja taistelemaan olemassaolon oikeutuksestaan kovassa tuulessa ja tuiverruksessa.  Kaikki mökin ympärillä on joko merta, kalliota tai metsää.

Liikkuminen on haasteellista ja hauskaa, kun joutuu vähän väliä kiipeilemään, väistelemään oksia ja hyppimään kivillä. Tasaista hetkeä ei ole.

Eilen jouduin kohtaamaan suurimman pelkoni, kun metsäreitille osui köllöttelevä käärme. Käärmeet on upean näköisiä eläimiä, mutta jostain syystä niiden liikkumistapa ja sihinä on suoraan mun pahimmasta painajaisesta. Myrkyllisyyskin totta kai, mutta en ehtinyt edes tajuta oliko kyseessä kyy vai mikä, kun pingoin jo karkuun itku kurkussa ja vähän silmässäkin. Syke nousi hetkessä taivaisiin ja kotiovikin oli vastassa nopeammin kuin koskaan. Käärme ei ollut moksiskaan, ei tainnut ehtiä edes liikahtaa koko karkuunjuoksuepisodin aikana.

Lopuksi vielä paljastus: en ole heittänyt tänä vuonna talviturkkia ollenkaan, vaikka mahdollisuuksia olisi kyllä riittänyt. Kylmä vesi ei ole mua varten.

MENOVINKKI: Open Studios

Marjo:

Oletko jo pitkään halunnut yhdistää designin, rennon liikkumisen ja ihanan syksyn? Tämän viikon torstaina 11.9 ja perjantaina 12.9 vietetään Helsinki Design Weekin, Open Studios –tapahtumaa, jossa tuo kaikki on mahdollista!

”Miltä muotoilijan työhuoneella näyttää? Mitä vaatesuunnittelija tekee ennen kuin mallisto saapuu kauppoihin? Jo kymmenettä kertaa järjestettävä Open Studios avaa luovien alojen työhuoneet yleisölle. Luvassa luovia kohtaamisia ja monenlaista suunnittelijoiden järjestämää ohjelmaa kahden päivän ajan.”

Torstaina ovensa avaavat Etelä-Helsingin työhuoneet ja perjantaina tutustutaan Kallion kohteisiin. Voit kierrellä studioita umpimähkään, valita kohteesi työhuoneella järjestettävän ohjelman mukaan tai osallistua Heon:n tapahtumatuotannon opiskelijoiden järjestämille ohjatuille kierroksille. Työhuoneilla on ohjelmassa mm. taiteilijakodin esittelyä, erilaisia workshoppeja mm. kuvitusta, yhteisteoksen valmistamista, asustesuunnittelua & dreijaamista, T-paitapaja sekä omien vaatteiden korjaamista.

Tapahtuma järkätään talkoohengessä toinen toisiaan tukien. Designerit avaavat ovensa yleisölle sekä järjestävät osallistavaa & inspiroivaa ohjelmaa kävijöille. Helsinki Design Week rummuttaa ilosanomaa eteenpäin. Sponsorit ovat auttaneet mm. esitteiden painatuksessa sekä tarjoamalla pientä syötävää ja juotavaa. Tapahtumassa on hyvä tekemisen meininki!

Tässä teille hyvä menovinkki päivätekemiseksi, after work:iin, kävelylenkin varrelle, kuumille deiteille, kaveri-iltaan tai perhehetkeen. Kaikki mukaan tutustumaan paikallisiin suunnittelijoihin, heidän työskentelytapoihinsa ja tiloihin, joissa ideat syttyvät!

Tässä linkki tapahtuman FB-sivulle.

Esitteen kuvitus: Tuukka Uosukainen

Laineilla

Piia:

Sisustan kotia parhaillaan ihan uusiksi ja törmäsin Costa Ricalta ostamaani naamioon. Se muistutti parin vuoden takaisesta kuukauden matkasta kavereita moikkaamaan paratiisiin ja ehkä kivoimmasta lautalajista jota oon kokeillut: Surffaus.

Surffaukseen liittyy erityisen vahvasti mun mielestä vapauden tunne. Meri on loppumaton, vaikka taivaanrannan voikin nähdä. Meri on myös valtavan vahva ja sen kanssa pitää olla varuillaan. Jotenkin siinä lämpimässä meressä lilluessa tuntuu helposti siltä, että elämä on juuri tässä ja muuta ei tarvita.

En ollut koskaan ennen surffannut, joten otettiin Marjon kanssa surffiopettaja päiväksi. Lupauksena oli, että jos et opi surffaamaan siinä ajassa, rahat saa takaisin tai uuden päivän opettajan seurassa maksutta. En nyt enää tarkalleen muista, mutta rento diili kuitenkin, eikä varmaan kovin kallistakaan ollut.

Nuori kundi tuli hakemaan meidät autolla reissuun ja heti alkuun piti osata valita itselleen lauta. Se meni ihan hakuammunnaksi, koska en ollut koskaan ennen edes nähnyt surffilautaa kosketusetäisyydeltä. Laudan löydettyä ajettiin aloittelijoille hyvälle rannalla, missä laudat heitettiin hiekalla ja treenattiin laudan päälle nousua makuulta. Vaikka leffoissa on surffausta nähnyt ja periaate on tiedossa, niin kamalan kömpelöä se oma touhuilu oli. Jonkin aikaa treenailtua oikea liike ja nopeus kuitenkin löytyi ja lähdettiin aalloille.
Oikeanlaisen aallon tajuaminen olikin taas oma haasteensa. Alkuun opettaja lykkäsi meidät oikeaan aikaan sopivaan aaltoon. Pikkuhiljaa pystyi itsekin lukemaan meren liikkeitä ja osasi napata laineen.
Ihmeen helppoa mun mielestä oli päästä laudan päälle ja liukua laineella. En tiedä voiko sitä toimintaa juurikaan surffaukseksi kutsua, koska kääntyminen aiheutti välittömästä mereen kaatumisen. Uskon silti vakaasti, että surffaus on laji, jossa kohtalaisen osaamisen tason voi saavuttaa melkoisen nopeasti.

Vaikka sain laudasta päähän, tietysti, niin vesi on elementtinä kuitenkin vähiten pelottava/satuttava verrattuna asfalttiin seittauksessa ja jäiseen rinteeseen snoukatessa. Skeittausta harrastaneena ja lumilautailua yhden lapin reissun verran kokeilleena, valitsen aikuisen naisen tämän hetkiseen elämään parhaiten sopivana surffauksen. Varmaan myös siksi, että siihen vähän väkisinkin liittyy matkustelu ihaniin, eksoottisiin maihin.

Ja Costa Rica - onhan se nyt ihan mahtava paikka. Viidakossa vastaan käveli vyötiäinen ihan kaikessa rauhassa, banaanit kasvoi ympärillä, kaikki oli tuoretta ja luonto näytti siltä, että kaikki oli kasvatettu kaksinkertaisen kokoiseksi Suomeen verrattuna.