Treenikesä

Marjo:

Oon jutellut viime aikoina salilla eri ihmisten kanssa kesätreenaamisesta. Muutamat ovat kertoneet pitävänsä kesän jumppataukoa ja palaavansa harrastuksen pariin takaisin syksyllä. Joillain on ollut ihan hyvät argumentit kuten pitkän työmatkan taittaminen auton sijaan fillarilla, mutta toisilla se on silkkaa pelkkää vapaalle vaihtamista.

Viime kesä oli mun ensimmäinen treenikesä. Olen aina aiemmin kuvitellut harrastavani lämpimällä ilmalla niin paljon hyötyliikuntaa, etten tarvitse salitreeniä. Syksyllä löysien farkkushortsien vaihduttua vähän liiankin tiukoiksi käyneisiin farkkuihin olen huomannut, että jätskit, grilliruuat ja auringonottaminen on tainnut olla se juttu eikä liikkuminen. Viime kesä avasi silmäni salitreenaamiselle. Voin sanoa, että mulla ei oo ikinä ollut niin hyvä kunto tai fiilis omasta vartalosta kuin silloin. Totta kai se näkyi myös parempana jaksamisena arjessa.

Nykyään salimatkat taittuu fillarilla ja jos on tällainen tajari kuin minä, niin joskus tulee kelattua vähän edestakaisin hukkuneitten avaimien tai unohtuneitten tavaroiden takia. Tänään vatsatreenin jälkeisellä kotimatkalla puhkesi takapyörästä kumi ja jouduin taluttamaan fillarin keskustasta Kallioon. Se ei kuitenkaan haitannut, koska oli lämmin ilma, mulla on loma ja nää kaks ensimmäistä + treenin jälkeinen hyvä fiilis pitää mut loistotuulella. Muutenkin lomalla tuntuu, että jaksaa urheilla enemmän, kun tulee levättyä ja syötyä hyvin eikä stressattua melkein mistään.

Bring it on kesä!

Tässä viime kesänä kaverille otettu bodaushaaste-selfie.