Sisustan kotia parhaillaan ihan uusiksi ja törmäsin Costa Ricalta ostamaani naamioon. Se muistutti parin vuoden takaisesta kuukauden matkasta kavereita moikkaamaan paratiisiin ja ehkä kivoimmasta lautalajista jota oon kokeillut: Surffaus.
Surffaukseen liittyy erityisen vahvasti mun mielestä vapauden tunne. Meri on loppumaton, vaikka taivaanrannan voikin nähdä. Meri on myös valtavan vahva ja sen kanssa pitää olla varuillaan. Jotenkin siinä lämpimässä meressä lilluessa tuntuu helposti siltä, että elämä on juuri tässä ja muuta ei tarvita.
En ollut koskaan ennen surffannut, joten otettiin Marjon kanssa surffiopettaja päiväksi. Lupauksena oli, että jos et opi surffaamaan siinä ajassa, rahat saa takaisin tai uuden päivän opettajan seurassa maksutta. En nyt enää tarkalleen muista, mutta rento diili kuitenkin, eikä varmaan kovin kallistakaan ollut.
Nuori kundi tuli hakemaan meidät autolla reissuun ja heti alkuun piti osata valita itselleen lauta. Se meni ihan hakuammunnaksi, koska en ollut koskaan ennen edes nähnyt surffilautaa kosketusetäisyydeltä. Laudan löydettyä ajettiin aloittelijoille hyvälle rannalla, missä laudat heitettiin hiekalla ja treenattiin laudan päälle nousua makuulta. Vaikka leffoissa on surffausta nähnyt ja periaate on tiedossa, niin kamalan kömpelöä se oma touhuilu oli. Jonkin aikaa treenailtua oikea liike ja nopeus kuitenkin löytyi ja lähdettiin aalloille.
Oikeanlaisen aallon tajuaminen olikin taas oma haasteensa. Alkuun opettaja lykkäsi meidät oikeaan aikaan sopivaan aaltoon. Pikkuhiljaa pystyi itsekin lukemaan meren liikkeitä ja osasi napata laineen.
Ihmeen helppoa mun mielestä oli päästä laudan päälle ja liukua laineella. En tiedä voiko sitä toimintaa juurikaan surffaukseksi kutsua, koska kääntyminen aiheutti välittömästä mereen kaatumisen. Uskon silti vakaasti, että surffaus on laji, jossa kohtalaisen osaamisen tason voi saavuttaa melkoisen nopeasti.
Vaikka sain laudasta päähän, tietysti, niin vesi on elementtinä kuitenkin vähiten pelottava/satuttava verrattuna asfalttiin seittauksessa ja jäiseen rinteeseen snoukatessa. Skeittausta harrastaneena ja lumilautailua yhden lapin reissun verran kokeilleena, valitsen aikuisen naisen tämän hetkiseen elämään parhaiten sopivana surffauksen. Varmaan myös siksi, että siihen vähän väkisinkin liittyy matkustelu ihaniin, eksoottisiin maihin.
Ja Costa Rica - onhan se nyt ihan mahtava paikka. Viidakossa vastaan käveli vyötiäinen ihan kaikessa rauhassa, banaanit kasvoi ympärillä, kaikki oli tuoretta ja luonto näytti siltä, että kaikki oli kasvatettu kaksinkertaisen kokoiseksi Suomeen verrattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti