sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Ei oo pakko jos ei haluu..


Marjo:

Minulla päättyi viikko sitten iso työrutistus. Olin kahminut kolme projektia hoidettavakseni ja kaikkien deadline oli samalla viikolla. Ei varmaan tarvitse edes kertoa, että en ole nähnyt paljoakaan kavereita, perhettä, urheillut tai edes syönyt hirveän hyvin.

Kun vihdoin sain kaikki viimeisetkin projektihommat tehtyä tiesin, että minun pitää poistua kaupungista rentoutuakseni (heti kun olin käynyt kampaajalla). Ensin matkasin vanhempien luokse lapsuudenkotiin ja sen jälkeen siskon luo Varsinais-Suomeen. Nukuin hyvin, söin hyvin, en ajatellut duuneja (melkein ollenkaan) ja vietin pitkästä aikaa laatuaikaa perheen kanssa.

Tällä viikolla alkoi taas uusi proggis, joka pitää sisällään opettamista. Mua on jännittänyt tosi paljon, mutta homma on yllättänyt mukavuudellaan. Minulla on ollut pieniä vapaa-ajan hetkiä, jolloin olen miettinyt jumppaamista tai muuta urheilua, mutta valinnut joka kerta tapaamisen ystävän kanssa. Tällä viikolla olen auttanut kaveria atk-pulmissa, leiponut kyläilijöille omppupiirakkaa, käynyt moikkaamassa ystävän vauvaa maistaen samalla herkullista kasvissosekeittoa sekä osallistunut järjestämään yllätys baby shower –juhlia.

Luin ystäväni Facebook-statuksesta, että hän ei pakota itseään tekemään mitään mitä ei halua tehdä ja kieltäytyy potemasta huonoa omaatuntoa esim. siitä, ettei huvita siivota. Mä olen sen sijaan ruoskinut itseäni sisäisesti siitä, etten ole urheillut, siivonnut tai tehnyt loppuun lupaamiani hommia. Samaan aikaan olen ollut iloinen, kun töissä menee kivasti ja olen nähnyt vapaa-ajalla kavereita. Olen siis elänyt hiukan ristiriitaisissa tunnelmissa.

Viikonloppu alkoi hävityksen kauhistuksella, kun poikaystävä purki (pyynnöstäni) vanhan sänkyni. Pikku asuntoni on ollut riippuvainen korkeasta sängystä, jonka alla on säilytetty, vaikka mitä rojua. Sänky on kuitenkin aika ruma ja uutena ominaisuutena on tullut himmee natina. Lauantaina katselin hetken olkkaria, joka tulvi tavaraa ja lähdin shoppailemaan. Takaisin tullessa keitin teetä, söin berliininmunkin, luin kirjan loppuun ja aloitin yhdistetyn siivous- ja sisustusprojektini.

Sunnuntai aamulla sain kaiken lopulta valmiiksi. Nautin hyvän aamupalan ja lähdin jumppaan. Olin valmis. Kävellessäni kohti pukkareita hymyilin kuin kaistapää. Mä tein sen!

Koti on taas uusi & ihana. Urheilu tuntui hyvältä ja tuli tarpeeseen. On typerää ruoskia itseään tekemättömistä jutuista koko ajan. Pitää joko vähentää to do –listaa tai ottaa vähän rennompi asenne!

Tässä kuvakimara parin viikon ajalta:








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti