Kevät

Piia: 

Viime talvi ei ollut erityisen pitkä, mutta pimeä se kyllä oli. Nyt auringon paistaessa aamuisin rähmäiseen silmään ja vielä töistä päästessäkin hengailevan taivaalla, huomaan ulkoilun kiinnostavan erityisen paljon. Salitreeni ei juuri nyt innosta kovin paljoa, vaikka oon kerran viikossa ainakin siellä käynyt jotain puuhaamassa.  Oon lisäksi edelleen vähän tietämätön miten raskaana jumppaisin, kun oon ollut saamaton hoitamaan tapaamista personal trainerin kanssa ja oppimaan asiasta lisää.

Kävely raittiissa ulkoilmassa tuntuu lataavan henkisiä aurinkokennoja tehokkaammin kuin mikään muu. Luonto herää ja tuntuu samalla ravistelevan omilta harteiltakin talven pölyt ja horroksen. Menee melkein hippeilyksi, mutta pikkulinnut kuulostaa iloisilta ja multakin tuoksuu jotenkin toivoa herättävältä. Ytimissä tuntuu, että KESÄ tekee tuloaan! Juokseminen olisi varmaan tosi hyvä harrastus, mutta oon ihan kuin Charlotte Sinkkuelämästä, että en uskalla raskaana juosta. No okei, en oo ihan kuin Charlotte, koska mun pitäis alottaa juokseminen uutena harrastuksena. Tyydyn siis kävelyihin, jotka tuntuu myös seikkailuilta kun koko ajan ympärillä kuuluu ja tapahtuu jotain. Samalla voi näppärästi myös tavata ystäviä ja puida elämää. 

Vauva potkii ja maha kasvaa. Ostin uuden vaatekaapin. Kaikki rullaa tosi hyvin.