lauantai 28. syyskuuta 2013

Nuija ja tosinuija joogassa

Marjo:
Piian anoppi kysyi kiinnostaisiko meitä tulla kokeilemaan joogaa samalle salille, jossa hän käy. Kaikki lajithan meitä kiinnostaa ainakin kokeilumielessä. Käyn välillä Hannan tunneilla Pihasalissa rauhottumassa, mutta jotenkin kuntoilumuotona en ole joogaa vielä löytänyt.

Muutama vuosi sitten oltiin varattu kaverin kanssa sellainen viikonlopun mittainen astangajoogan alkeiskurssi, johon jouduin menemään yksin kaverin sairastuttua. Jännitti kamalasti, mutta uskaltauduin kuitenkin mestoille. Ensimmäinen joogakokemukseni vastasi täysin mielikuvaa, joka minulla oli lajista. Liikuntaseteliä pidettiin oravanpyörän esiasteena, laulettiin & mumistiin mantroja ja loppuen lopuksi lajissa oli ihan kamalasti sääntöjä. Piti muistaa koska voi syödä tai juoda ennen tuntia, ei saanut juoda alkoholia edes edellispäivänä, piti nukkua tietyn pituiset yöunet yms. Ensimmäisen päivän jälkeen mulla oli hyvä fiilis ja kelasin, että nyt vaihtuu elämänasenne. Puhdistan tän kehon ja ommmmm vaan kaikille. Illalla menin baariin, mutta en juonut alkoholia. Aamulla, kun heräsin uuteen joogapäivään jatkoilta iloisen porukan jatkeena piti tehdä päätös mennäkkö joogaamaan nihkeilijän johdolla vai rennon jatkojengin kanssa pizzalle. Valitsin jälkimmäisen.

Pihasalilla olen oppinut, että jooga ei ole täynnä sääntöjä vaan se on enemmänkin itsensä kuuntelua ja tutkiskelua. Eilisessä anoppijoogassa en päässyt ihan tunnelmaan mukaan, mutta osasyynä siihen oli flunssa ja toisena syynä se, että olen lapsellinen ääliö. Koko ajan vaan kaikki jutut nauratti. Tiättekste kehonkeskus sijaitsee navan alapuolella yms? Can´t help myself.

Nyt hoidan landella äitin herkkupatojen ääressä tän flunssan pois päiväjärjestyksestä, et pääsee ens viikolla taas sporttaan!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti