Musadiggarin vapaapäivä

Piia:

Ryhmäliikuntatunneilla soi aivan uskomaton musiikki. Enkä tarkoita tätä nyt pelkästään hyvällä. Olen 34-vuotias nainen ja huomaan, että A. noin 10-12 vuotiaana mulla oli hairahdus hittibuumi-levyihin ja kaikki näillä parilla ekalla levyllä soineet biisit on mun mielestä hyviä, joten niitä tulisi soittaa jumppatunneilla (Haddaway ja Dr. Alban) B. en tiedä oikeastaan yhtäkään tämän päivän hiteistä.  Jumppatunnin perusteella ne on lattarivaikutteista umtsiumtsia.

Väärinkuullut sanoitukset naurattaa tietty, kuten myös väärinkuullut jumppamaikan ohjeistukset esim. ”nyt ummetusasentoon”.

Kaikki toi tuo tiettyä lisäarvoa ryhmäliikuntatunneille.

Muutenkin ryhmäliikunta on tosi hyvä tapa liikkua. Ryhmässä voi peilailla omaa kuntoa, miksei vartaloakin jos siltä tuntuu, saa tsemppiä muista ja ainakin omalta kohdalta kilpailuhenkisyys saa tavoittelemaan parempia tuloksia.

Mulla ei ole mitään suurta agendaa urheilun kanssa. Lähinnä se, että tuntuu hyvältä fyysisesti ja psyykkisesti, keho toimii nyt ja tulevaisuudessa ja että voi hyvin mielin herkutella pelkäämättä heräävänsä jonain aamuna satakiloisena ja vasta silloin tajuta oman tilansa.

Ajattelin kuitenkin suunnitella jatkossa omaa urheilua ja tavoitteita vähän enemmän. Siihen varman paras keino on jutella joidenkin alan asiantuntijoiden kanssa. Kiinnostaa myös rasvaprosentti ja ehkä kuntotestikin ois hyvä tehdä, että pystyis seuraamaan oman kunnon kohentumista tai saada edes tieto siitä missä mennään. Tällä viikolla alkaa Motivuksessa Kuntokatsastuspäivät. Ohjelmiston perusteella ”back to 90’s”-jumppa  ja personal trainer-tapaamiset vois tuoda muutosta kaikkiin mieltä ja korvia askarruttaviin asioihin.