Koutsausta laiffiin!

Marjo:

Sain lahjakortin elämäntaidon valmennukseen ja taas sitä mentiin! Puhelimessa valmentaja Tiia kysyi haluanko tehdä valmiita harjoituksia vai puhua jostain tietystä asiasta. Valitsin jälkimmäisen, koska olen palanut halusta jutella tulevaisuudensuunnitelmistani jonkun tahon kanssa, jolla ei ole mitään KAKSITVÅ muistoja tai mielikuvaa minusta ihmisenä.

Varasin eka ja googlasin vasta ennen lähtöä:

Elämäntaidon valmennus auttaa monissa asioissa:

·       selkeyttämään tavoitteitasi ja suunnitelmia ja auttamaan niiden saavuttamisessa

·       löytämään ratkaisun valintatilanteissa tai päätöksenteossa

·       ratkaisemaan ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia

·       tarttumaan keskeneräisiin asioihin

·       helpottamaan arkea

·       selkeyttämään ajanhallintaa, esim. auttamaan eroon kiireestä ja stressistä

·       kohtaamaan elämänmuutokset

·       selkeyttämään ajatuksiasi ja tunteitasi, mitä haluat ja toivot elämältäsi

·       tarttumaan unelmiisi ja löytämään keinot toteuttaa niitä

Ennen valmennusta hoidin himmeän kasan maileja, soittoja, viestejä yms. Kävin nopeasti suihkussa ja söin eväitä fillaroidessa Töölöön. Oli ihana, että saavuin paikalle ajoissa ja minulla oli aikaa hengähtää ennen tunnin alkua.

Kerroin aluksi valmentajalle hiukan itsestäni ja tilanteestani pitäen aiheen tiukasti työelämässä. Oli jännää saada palautetta puheitteni perusteella esim. missä kohtaa vähättelin itseäni tai olin innoissani /peloissani/vahvoilla yms. Ohjaaja tsemppasi tosi paljon ja antoi palautetta siitä millaisen kuvan oli saanut minusta ja jutuistani.

Oli mukava jutella tyypin kanssa, joka kuuntelee vain sua eikä yritä kertoa omista ongelmistaan. Tuli vähän huono omatunto siitä kuinka ihanaa onkin keskittyä vain itseensä. Oli jännä vastailla tulevaisuus-aiheisiin kysymyksiin kuten ”millaisena näet elämäsi vuoden päästä tästä päivästä?” Ilman, että tarvitsi feikata vastausta tosi upeaksi (niin kuin työhaastatteluissa). Pystyi olemaan myös epävarma ja kertomaan peloistaan.

Kerroin valmentajalle session aluksi, että kaikki on elämässäni tällä hetkellä tosi hyvin. Olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. Silti se itku tuli lopuksi, kun alettiin puhua vanhoista asioista, jotka ovat jääneet käsittelemättä ja kaihertamaan. Oli ihana avautua vieraalle ihmiselle, joka ei paheksu tai puhu eteenpäin ajatuksiani vääristellen.

Sain tunnista niin paljon ajattelemisen aihetta, että unohdin iltapäivällä kotiavaimet sisään ulos lähtiessä. Se ei kuitenkaan haitannut, koska poikaystävä tarjosi burgerin, aurinko paistoi, sain pakollisen tauon mailaamisesta, vara-avaimet oli kaverin äidin luona ja illasta tuli vahingossa tosi kiva. Hyvä välillä pysähtyä miettimään missä mennään nyt ja mihin ollaan menossa tulevaisuudessa. Mitä minä haluan ja miten ne asiat saavutan. Uskon tosi paljon myös sattumaan. Ei kaikkea voi tai pidä suunnitella!