Synnytys

Piia:

Vauva on saapunut maailmaan. Se aloitti tulonsa eräänä tiistai-iltana, mutta näki päivänvalon lopulta vasta torstai-aamuna. 

Jotkut on verranneet synnytystä maratoniksi, eikä ainakaan ajallisesti mun synnytyksellä ja ajatuksen tasolla tapahtuvalla maratonjuoksulla ollut varmaan juurikaan eroa: 35 tuntia + edellisen päivän hereilläolo siihen päälle.

Oon tosi onnellinen ja iloinen mun synnytyksestä. Tiedän, että 35 tuntia kuulostaa kauheelta, mutta mulla oli hormonit apuna koko ajan. Lisäksi vielä kipulääkitystä lisäapuna siitä lähtien, kun en enää ilman kestänyt. Ensin sain kipupiikin ja sen jälkeen epiduraalin. Ilokaasua en osannut hengittää oikea-aikaisesti, joten luovutin sen kanssa melko lailla alkuunsa. Supistukset on ihan kauheita, sitä ei voi varmaan kieltää kukaan. Ei niitä kuitenkaan kestä kuin hetken ja koska ihmisellä ei ole kipumuistia, niin en pysty enää edes kuvittelemaan millaisia ne oli.

Synnytin jakkaralla ja voin suositella sitä todella lämpimästi. Mua ei sattunut ollenkaan, mies pystyi osallistumaan synnytykseen 100% ja vauva melkein vaan luiskahti ulos. Käveltiin tuoreena perheenä Kätilöopistolta kotiin, koska mulla ei ollut mitään kipuja. 

Mieli ja keho venyi uskomattomaan suoritukseen.

Ehdin toki tunaroidakin synnytysalissa: epiduraalin jälkeen jaloittelin hieman ja eihän mun jalat toimineet kunnolla ja pyllähdin maahan. Kanyylikin irtosi jossain vaiheessa kämmenselästä. 

Lähdin synnyttämään 12 kiloa täyteläisempänä ja nyt kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen 8 kiloa näistä on tiessään. En todellakaan olisi uskonut, että kilot karisee näin nopeasti, koska aikamoinen järkytys synnytyksen jälkeen oli se, että vatsa oli lähes yhtä suuri vaikka vauva ei siellä enää majaillutkaan. On mulla vieläkin löllerömahaa, mutta tuntuu joka aamu siltä, että pikkasen on taas hävinnyt vauvan yösyömisten mukana.

Tiukkaa urheilua ei saa aloittaa ennen kuin lääkärintarkastuksen jälkeen kuuden viikon kohdalla, mutta päivittäiset pitkät kävelylenkit ja portaiden ravaaminen neljä kiloisen vauvan kanssa ajavat asiansa erittäin hyvin.

Joka päivä jaksaa ihmetyttää, miten tuhiseva, kitisevä, vikisevä, piereskelevä, kakkaava, itkuinen ja nukkuva pieni vauva voi olla niin rakas. Luonnollisesti hän on myös maailman söpöin ja ihanin poika. 

Elämä on mullistunut täysin.