tiistai 8. lokakuuta 2013

Kuuntelen itseäni


Marjo:
Tottakai, kun eka hehkuttaa huhkivansa 6 päivää viikossa salilla niin seuraavalla ei huvittais tehdä mitään. Sen takia on hyvä olla treenikaveri! Joku joka inspiroi sua lähtemään mukaan jumppaan, vaikka mieli olisi maassa ja haluaisit vain vajota sängyn pohjalle. Oon huomannut joskus oikeesti haukottelevani ohjaajaa odotellessa. Silloin tuntuu, ettei jaksa mitään, mutta jostain se innostus kuitenkin aina revitään.

Lähiaikoina olen korvannut sisätreenin vapaa-päivinä pitkillä kävelylenkeillä tai jollain muulla hyötyliikunnalla. Ei pidä pakottaa itseään salille jos ei oikeesti huvita. Bravuurini on raivosiivous. Muutaman tunnin jälkeen sä oot ihan hiessä, kuumissaan, paikat kiiltää ja koti kiittää. Sen jälkeen suihkuun ja joku hyvä safka ni tulee kyllä kokonaisvaltaisen hyvä mieli.

Jumpassa on joskus vähän huono omatunto, kun pyykkiä ois pitänyt pestä, tai keittiöö siivota, safkaa tehdä tai jäädä duuniin pidemmäksi aikaa. Joogassa käsketään aina kuunnella itseään ja tekemään sen mukaan miltä tuntuu. Jumpassa taas ohjaaja kiljuu unohtamaan murheet ja riehumaan täysillä. Mun mielestä kummatkin on ihan hyviä neuvoja, mut pitää toteuttaa niitä sen mukaan mikä fiilis itellä on.

Tänään teen duunii myöhään ja meen jumppaan jos ehdin. Eipä oo ainakaan huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä. Huomenna viimeistään jumppaan. Lupaus!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti