Marjo:
Tottakai, kun eka
hehkuttaa huhkivansa 6 päivää viikossa salilla niin seuraavalla ei huvittais
tehdä mitään. Sen takia on hyvä olla treenikaveri! Joku joka inspiroi sua
lähtemään mukaan jumppaan, vaikka mieli olisi maassa ja haluaisit vain vajota
sängyn pohjalle. Oon huomannut joskus oikeesti haukottelevani ohjaajaa odotellessa. Silloin tuntuu, ettei jaksa
mitään, mutta jostain se innostus kuitenkin aina revitään.
Lähiaikoina olen
korvannut sisätreenin vapaa-päivinä pitkillä kävelylenkeillä tai jollain muulla
hyötyliikunnalla. Ei pidä pakottaa itseään salille jos ei oikeesti huvita.
Bravuurini on raivosiivous. Muutaman tunnin jälkeen sä oot ihan hiessä,
kuumissaan, paikat kiiltää ja koti kiittää. Sen jälkeen suihkuun ja joku hyvä
safka ni tulee kyllä kokonaisvaltaisen hyvä mieli.
Jumpassa on
joskus vähän huono omatunto, kun pyykkiä ois pitänyt pestä, tai keittiöö
siivota, safkaa tehdä tai jäädä duuniin pidemmäksi aikaa. Joogassa käsketään
aina kuunnella itseään ja tekemään sen mukaan miltä tuntuu. Jumpassa taas
ohjaaja kiljuu unohtamaan murheet ja riehumaan täysillä. Mun mielestä kummatkin
on ihan hyviä neuvoja, mut pitää toteuttaa niitä sen mukaan mikä fiilis itellä on.
Tänään teen
duunii myöhään ja meen jumppaan jos ehdin. Eipä oo ainakaan huonoa omaatuntoa
tekemättömistä töistä. Huomenna viimeistään jumppaan. Lupaus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti