Marjo:
Meistä tehtiin viime toukokuun lopussa sporttijuttu Kuntoplus-lehteen joka
on nyt tullut kauppoihin! Muistan, kun pyöräiltiin haastateltaviksi. Töitä oli
paljon ja keskeytys tuntui ärsyttävältä. Mulla oli myös kamala nuha ja flunssa.
Ei uskallettu syödä haastattelussa kuin banaanit, koska kuvaukset oli vasta
teehetken jälkeen.
Meitä haastatteli Balanssi Trainingin Katja Keränen, joka suhtautui ihanan
tsemppaavasti meidän urheiluinnostukseen. Me papupadat jaksettiin fiilistellä
liikuntaa niin paljon, että haastattelu venyi vielä kuvauspaikallekin. Flunssa
ja kaiken maailman nihkeilyt unohtui, kun pääsi meikkinaamana hyppimään &
pomppimaan Jukka Rapon kameran eteen.
Saatiin hommat hoidettua tosi hyvällä menolla nopeasti ja hiukan jopa
hengästyen. Kuvauspaikalta lähdettäessä mietittiin jo kaikkia yhteisprojekteja
mitä voitaisiin tehdä Katjan ja Jukan kanssa. Päivä teki täydellisen
täyskäännöksen ja muuttui yhtäkkiä kivaksi.
Tänään tuli tosi hyvä mieli, kun sain Kuntoplus-lehden luettavaksi. Pirteä
fiilis näkyi todellakin kuvissa ja sen
lisäksi päästiin kertomaan, että meitä liikuttaa kavereiden muutot ja Motivuksen ryhmäliikunta!
Piia:
Lehtijuttu oli kiva aikamatka muutaman kuukauden taakse. Hiukset oli silloin tummemmat ja siististi leikatut ts. mene kampaajalle ensitilassa. Marjon peruukkimainen hiustyyli on myös muuttunut maanläheisemmäksi. Olin myös kuvaushetkellä näköjään kiinalainen nainen. Niin paljon on muuttunut neljässä ja puolessa kuukaudessa…
Lehtijuttu oli kiva aikamatka muutaman kuukauden taakse. Hiukset oli silloin tummemmat ja siististi leikatut ts. mene kampaajalle ensitilassa. Marjon peruukkimainen hiustyyli on myös muuttunut maanläheisemmäksi. Olin myös kuvaushetkellä näköjään kiinalainen nainen. Niin paljon on muuttunut neljässä ja puolessa kuukaudessa…
Haastattelussa tajusin, että oon urheillut elämässäni todella paljon ja jollain tasolla se urheilullisuus on kulkenut mun päässä kaikki nämä vuodet, vaikka en ookaan moneen vuoteen välillä liikkunut lähes ollenkaan. Jos joskus lapsena on ollut monipuolinen urheilija ja napannut kiinni vähän jokaisesta lajista, ei tilanne enää näin kypsemmällä iällä ole välttämättä samoin. Oon ehkä jäänyt vähän jumiin ajatukseen superurheilija-minästä, joka ei ole täysin totuuden mukainen kuva.
Nykyään urheillaan ja herkutellaan (pizzaa!) ja eletään aikuisten elämää. Urheilu on muun elämän tukena, ei enää se minkä ympärille muu elämä sijoittuu. Urheilun tai oikeammin liikunnan piikkiin voi laittaa fillarilla liikkumisen kokouksesta toiseen ja frendien muutot asunnosta toiseen. Mainittakoon, että lehtijutun ilmestymisen myötä on muuttoapupyyntöjä satanut kiitettävään malliin. Keep ‘em coming.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti