Hierojalla

Piia:

Kävin tällä viikolla pitkästä aikaa hierojalla. Heti alkuun tepastellessani koko mestan halki hame sukkahousujen vyötärökaitaleen alle jääneenä oli vähän nolostunut olo.

No mutta eipä siinä, toplesina pöydälle makaamaan riuskan miehen käsiteltäväksi.

45 minuutin hartia- ja selkähieronnan aikana pääsin jonkinlaiseen nirvanaan. Hieroja oli tosi hellä! Muistan kertoja, jolloin hieronta sattuu niin paljon, että ei pysty olemaan rentona ollenkaan.  Oon kuullut, että takapuoleen tatuoiminen sattuu tosi paljon ja jotenkin saatan uskoa sen hyvin, koska sen hierominenkin oli vähä kivuliasta.

Hieronnan jälkeen kysyin, että miltä mun selkä vaikuttaa ja sain aikamoisen luennon. Ei ole kuulemma ihan kelvoton, mutta ei paljon muutakaan. Hartiat molemmin puolin tosi kireenä ja selkä ihan vinksin vonksin.Hierojan diagnoosi oli karua kuultavaa: ei kuulemma huomaa mun urheilevan juuri lainkaan. Pitäis käydä salilla ja uimassa, vesijuoksukin ois hyvä. Mähän teen näitä kaikkia! Suurimmaksi syyksi hän sitten kuitenkin päätteli huonon työasennon tietokoneen äärellä.

Oon aina ajatellut, että ergonominen työasento on vähän varttuneemmalle työväelle tarkoitettu asia. Oon jopa omille sukulaisilleni tainnut paasata siitä, miten tärkeää se on. Itseäni en ole laskenut tähän porukkaan, jonka pitää muistaa tehdä taukoliikuntaa ja istua oikein oikeanlaisella tuolilla. Ehkä ens vuonna meidän firma hankkii jumppakorttien lisäksi oikeanlaiset työtuolit, koska ei me varsinaisesti tästä enää nuoremmaksi muututa.