keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Maha pystyssä


Piia:
Mun elämä on tehnyt täyskäännöksen ja sen takia sporttaaminenkin on muutoksen kourissa. Uusi vuosi ja uusi elämä on kirjaimellisesti saanut alkunsa: mulle tulee vauva. Tai siis mulle ja mun miehelle. Paksuna ollaan ja voin sanoa, että se vaikuttaa ihan kaikkeen. Ihan aluksi ei tietenkään vatsa ole tiellä, vaikka on se jo pullahtanut esiin pikkuisen, mutta pahoinvointi ei kannusta liikkumiseen. Nyt alkaa pahimmat kuukaudet olla takana, siltä ainakin tuntuu, mutta edelleenkään vointi ei ole paras mahdollinen­­­. Nyt mun pitää opetella urheilemaan tavoilla, jotka sopii raskaana olevalle.

Eilen mentiin muokkaus-tunnille ja etukäteen vähän jännitin miten siellä pärjään, koska hengästyn nykyään portaissa ja kävelläkin pitää aiempaa hitaammin. Kunto on varmaan kuluneiden kuukausien aikana vähän rapistunut, mutta syynä on lähinnä ymmärtääkseni veren määrän kasvaminen kehossa. Älä kysy enempää, en tiedä mitä se oikeesti meinaa.

Jumppatunnilla oli onneksi toinenkin raskaana oleva tyyppi, jota saatoin seurata ja matkia ”huomaamattomasti”. Ensin koitin tietty maata mahallani tekemässä selkälihasliikkeitä, mutta siitä ei seurannut muuta kuin paha olo ja tyhmä fiilis.
Oli kiva huomata, että lähes kaikkia liikkeitä pystyy tekemään ihan normaalisti. Pian mun pitää treffata jotain liikunnan ammattilaista, joka kertoo tarkemmin mitä tässä siunatussa tilassa pitää tehdä ja mitä välttää. Ainakin selkää pitää vahvistaa, että jaksaa kantaa isoa mahaa kun sen aika koittaa.

Silläkin uhalla, että kuulostan nyt pinnalliselta, haluaisin pysyä raskauden aikanakin kohtuullisen timmissä kunnossa. Vauvan syntymän jälkeen mahdollisuuksia liikunnalle ei kuitenkaan ole samalla tavalla kuin nyt, joten ennaltaehkäisy on mun keino. Ehkäisyhän ei sitä näköjään vahvimmissa määrin ole, joten katsotaan miten käy. Enkä oo tässä nyt ulkonäköpaniikissa missään nimessä, vaan ihan jokapäiväisesti onnellinen ja innoissani, ihmeissäni ja tietty vähän peloissanikin raskaudesta ja vauvasta. 


2 kommenttia:

  1. Hei ei huolta, ettei vauvan syntymän jälkeen saisi liikuntaa; vaunulenkit! Hiekkatie, mutainen maa, mäkinen maasto, lumisade jne. nostavat taatusti hien pintaan, jos niin haluaa. Välillä on sitten kiva vaan menna asfaltilla tasaisella tiellä ja hengitellä raikasta ilmaa ja fiilistellä kaikkea kivaa.

    Jos vielä sattuu niin hyvä(?) tuuri kuin minulla, niin vauva nukkuu vain liikkuvissa vaunuissa. Se tiesi kolmea lenkkiä päivässä. Väsyneenä. Jeah..! Nykyään onneksi vauva osaa nukkua myös partsilla, joten on huomattavasti kivempaa käydä yksi kunnon vaunulenkki (1-2h) joka päivä. Sittenhän on vauvajoogaa, latinotanssitunteja vauvan kanssa jne, joissa itsekin pääsee liikunnan makuun. Vauvauinti taitaa kyllä olla enemmän vauvan "liikuntajuttu". Tosin em. harrastuksissa beibin pitää olla väh. 3kk, mutta aika menee nopeasti! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tsempistä, tulee tarpeeseen! Mun yksi mammafrendi on aina juossut portaissa raskauskilonsa pois, joten varmaan se onnistuu multakin, kun asutaan hissittömän talon ylimmässä kerroksessa. Eilen yritin helpottaa elämääni vuokraamalla työhuoneen kotitalosta ja minimoida siinä samassa oman liikkumisen tarpeeni. Taidan olla ääliö. Onneks tila ei ollu kovin kiva, eikä kauppoja syntynyt.

      Poista