Menin ensimmäiseen vauvajumppaan ajatellen, että siellä
varmaan vauvan jalkoja väännellään ja hierotaan. Olin aivan väärässä. Ohjaaja
otti luulot irti ekalla kerralla laittaessaan meidät vetämään oikeasti raskasta
kuntopiiriä vauvat painoina. Olin aivan hiessä ja täysin yllättynyt –
positiivisesti. Mulla ei ollut edes vaihtovaatteita mukana ja jouduin lähtemään
hikisissä vaatteissa kotiin. Seuraavat neljä päivää oli lihakset todella
kipeät.
Mun vauva oli ryhmän pienin ja muut äidit kateellisina
katseli, kun pääsin helpoimmalla neljän ja puolen kilon painollani. Vauva,
jonka nimi on muuten Auku, tykkäsi jumpasta vaihtelevasti. Jotkut liikkeet sai
tämän nauramaan, toiset itkemään. Nälkäkin yllätti kesken jumpan ja ruokaa piti
saada välittömästi.
Seuraavilla kerroilla on joka kerta tapahtunut kehitystä
niin vauvan jäntevyyden kuin painonnousunkin suhteen, joten oma jumppaaminen on
myös muuttunut. Pystyn heiluttelemaan vauvaa jo rennommin, mutta nyt jo viisi
ja puolikiloinen Auku tuntuu selkeästi painavalta joissain liikkeissä.
Ainut mikä vauvajumpassa on täysin pielessä on musiikki.
Ohjaajan musiikkimaku on arveluttava tai sitten hän on joskus luonut mixtapen
johon luottaa sokeasti. Ihan oikeesti, Abbaa kokonainen tunti! Huh.
Yhden jumpan Auku nukkui kopassaan alusta loppuun, jolloin
sain kunnolla rehkiä ja se tuntui ihan uskomattoman hyvältä! Kaipaan jo
aikuisten liikunnan pariin, mutta toistaiseksi aikataulujen yhteensovittaminen
lapsenhoidon kanssa ei vielä onnistu. Motivuksella on lapsiparkki, mutta nyt kaksi
kuukautisena vauva on vielä hieman liian pieni sinne vietäväksi. Piakkoin
kuitenkin pääsen aikuistenjumppaan ja se on juhlapäivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti