Piia:
Päätettiin aloittaa työpäivä vähän myöhemmin,
kun työt tulisivat joka tapauksessa jatkumaan pitkälle iltaan. Rennon jumpan kautta freesinä duuniin.
Eipä menny ihan kuten suunniteltiin - jumppa osoittautui
tosi rankaksi. Lähes kaikki liikkeet tehtiin painotangon kanssa. Vaikka kuuden
kilon paino ei kuulosta kovalta, eikä aluksi siltä tunnukaan, alkaa paino
tuntua aika nopeasti hyvinkin jäätävältä. Itselle rankimpia liikkeitä oli
jumpan loppupuolelle sijoittuva ojentaja-treeni ja yllätysyllätys:
lankkuliikkeet.
Heti jumpan jälkeen tuntui kädet ja jalat raskailta. Seuraavana
aamuna oli lihakset kipeenä jokapuolelta. Ihan oikeesti kipeenä. Sillai, että
paidan päälle pukeminen sattuu ja kävely on hankalaa.
Jäin miettimään, että liikunnassa säännöllisyys on oikeasti
tärkeää. Nyt kun on päässyt vointinsa ja aikansa takia käymään urheilemassa
vain harvakseltaan, keho kipeytyy joka kerta tarpeettoman paljon. Kertarasitus
on varmasti kropalle kova paukku, enkä oo ihan vakuuttunut, että se on
terveellistä. Se nyt on ainakin varmaa, että se ei ole nautinnollista.
Marjo puolestaan alkoi epäilemään omaa tekniikkaansa, kun
sen keho ei ollut kipeänä juurikaan, vaikka oltiin vedetty sama jumppa. Mä
luulen, että pikkasen pienempi paino ja paljon aktiivisempi urheiluelämä on
ihan suora syy ja seuraus. Tekniikka on ihan kunnossa. Kropat ja kunnot on
erilaisia, vertailla ei suuremmin kannata. Tsemppausmielessä se on tietty ihan
suotavaa.
Kehotankin liikuntaa aloittelevia olemaan melko aktiivisia
aluksi (pienet painot riittää myös mainiosti), jotta ikävät lieveilmiöt ei
pääse selättämään orastavaa liikuntainnostusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti