Marjo:
Himmee kiire ja
hermoilu päällä! Just sellainen itse aiheutettu typerä paniikki, joka johtuu siitä, että sanoo
kaikkeen aina kyllä. Nyt sitä on sit juosta ympäri kyliä niin paljon kuin
näistä pikku töppöjaloista pääsee. Syöminen on jäänyt heikonlaiseksi ja illalla
haluaisi vaan kaatua sänkyyn tai no ehkä vähän itkeä siinä sivussa. Paino on
pudonnut ja mieli ei oo virkee.
Erikoisjärjestely
on vaikuttanut myös urheiluun. Aluksi ryhmäliikuntaa ehti käydä harrastamassa
milloin missäkin välissä. Sen jälkeen sen korvasi hyötyliikunta ja nyt olen
löytänyt kuntosaliharjoittelun.
Ruoholahden kuntosalille
meneminen jännitti aluksi. Valitsin ajaksi kahden eri palaverin välisen hetken
keskellä päivää. Hiivin saliin lämmittelemään kuntopyörällä, jonka jälkeen
menin soutulaitteeseen. Tämän jälkeen jouduin poistumaan mukavuusalueeltani,
koska en enää osannut käyttää muita jumppalaitteita.
Tekniikkani oli
(outoa kyllä!) lukea ohjeet ja seurata kuvien perusteella mitä milläkin laitteella
tehdään. Matkin myös muita treenaajia. Jotkut vehkeet jäivät vielä vähän
epäselviksi, mutta en jaksanut tehdä siitä suurempaa numeroa. Ensi kerralla
pyydän apua tai menen mestoille jonkun osaavan kaverin kanssa. Nyt vaan testasin. Juoksumatto ei huvittanut tällä kertaa, koska
pää oli vielä vähän hellänä parin päivän migreenistä.
Ihaninta koko
treenissä oli infrapunasauna, oma rauha, raikas vesi ja hyvä kirja. Tuntui niin
tyhmältä lähteä taas salilta juoksemaan työasioiden perään, mutta minkäs teet.
Pitää osata ottaa noita rauhoittumishetkiä ja sanoa myös kaikenmaailman
kiireille jyrkkä EI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti