Piia:
Oon kuukauden mittaisella työmatkalla Lapissa ja sain
yllättäen kutsun tulla tutustumaan Rovaniemen sirkuskoulu Taika-aikaan. Eipä
tarvinut miettiä kahta kertaa menisinkö paikalle, kun vasta muutama viikko
sitten fiilistelin Sirkus Finlandian akrobaatteja.
Aluksi jännitti koko homma. Alkulämmittelyt hoidettiin
polttopallolla ja tuntui vähän vaikealta heittäytyä mukaan lapselliseen
leikkiin. Ei mennyt kuitenkaan kovin kauaa, kun pystyin karsimaan turhan
aikuisuuden ja tärkeilyn harteiltani ja kirmasin mukana innoissani.
Lämmittelyn jälkeen jatkettiin aika pitkään parin kanssa
tehtäviä harjoitteita. En ole juuri harrastanut kamppailulajeja ja fyysisen
kontaktin ottaminen vieraaseen ihmiseen oli vähän kiusallista. Aluksi juostiin
permannolla kaveri reppuselässä, sen jälkeen napattiin palomiesotteella tyyppi
olalle ja taas juostiin. Punnerrettiin jollain erikoistavalla parin kanssa
pyörähdellen ja käveltiin kahden hengen mittarimatona. Oikeastaan kaikki oli
aivan uutta ja olin aika pihalla ja ihan oikeasti pyörryksissä, kun pää oli
alaspäin puolet ajasta. Pariharjoitusten jälkeen alettiin tekemään yksittäin
kärrynpyöriä ja käsillä seisontaa, sekä niiden yhdistelmiä. Maassakin
opeteltiin möyrimään ilman käsiä ja jalkoja (olin superhuono).
Mun mielestä hauskinta oli uskallusta vaativat patjapinon
päältä tehtävät stunt-temput. Ensin hypättiin lentokoneen hätäuloskäyntihyppy,
sen jälkeen naama edellä kiepsahdus ilmassa ja lopulta kaaduttiin suoraan selkä
edellä tuntemattomaan. Oli aivan voittajaolo, kun uskalsin hypätä ne kaikki
ilman suurempaa empimistä.
Lopuksi sai vielä mennä yhteen työpajaan treenaamaan. Itse
valitsin käsillä seisonnan, koska en osaa sitä ollenkaan. En tosin oppinut sitä
vieläkään voimien loppuessa kesken, mutta ainakin tiedän nyt periaatteen.
Tajusin yht’äkkiä trapetsin olemassaolon ja pakko oli
kokeilla siinäkin jotain yksinkertaista.
Päällimmäisenä jäi mieleen, että sirkus on todella fyysistä
ja uskomattoman rankkaa, joskin tosi hauskaa ja monipuolista urheilua. Uskoisin,
että mulla on ihan hyvä kunto, mutta se ei vielä riitä mihinkään. Ranteet ja
kädet kokonaisuudessaan on liian heikot, oon jäykkä kuin puupalikka ja pää ei
tosiaan ole tottunut pyörimään villisti ympäriinsä.
Aamulla kun heräsin ei paikat ollu vielä kovin kipeenä,
mutta nyt alkaa tuntua siltä, että pian on. Kiitti Taika-aika, oli kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti