tiistai 5. marraskuuta 2013

Sirkuskoulussa


Piia:
Oon kuukauden mittaisella työmatkalla Lapissa ja sain yllättäen kutsun tulla tutustumaan Rovaniemen sirkuskoulu Taika-aikaan. Eipä tarvinut miettiä kahta kertaa menisinkö paikalle, kun vasta muutama viikko sitten fiilistelin Sirkus Finlandian akrobaatteja.

Aluksi jännitti koko homma. Alkulämmittelyt hoidettiin polttopallolla ja tuntui vähän vaikealta heittäytyä mukaan lapselliseen leikkiin. Ei mennyt kuitenkaan kovin kauaa, kun pystyin karsimaan turhan aikuisuuden ja tärkeilyn harteiltani ja kirmasin mukana innoissani.
Lämmittelyn jälkeen jatkettiin aika pitkään parin kanssa tehtäviä harjoitteita. En ole juuri harrastanut kamppailulajeja ja fyysisen kontaktin ottaminen vieraaseen ihmiseen oli vähän kiusallista. Aluksi juostiin permannolla kaveri reppuselässä, sen jälkeen napattiin palomiesotteella tyyppi olalle ja taas juostiin. Punnerrettiin jollain erikoistavalla parin kanssa pyörähdellen ja käveltiin kahden hengen mittarimatona. Oikeastaan kaikki oli aivan uutta ja olin aika pihalla ja ihan oikeasti pyörryksissä, kun pää oli alaspäin puolet ajasta. Pariharjoitusten jälkeen alettiin tekemään yksittäin kärrynpyöriä ja käsillä seisontaa, sekä niiden yhdistelmiä. Maassakin opeteltiin möyrimään ilman käsiä ja jalkoja (olin superhuono).
Mun mielestä hauskinta oli uskallusta vaativat patjapinon päältä tehtävät stunt-temput. Ensin hypättiin lentokoneen hätäuloskäyntihyppy, sen jälkeen naama edellä kiepsahdus ilmassa ja lopulta kaaduttiin suoraan selkä edellä tuntemattomaan. Oli aivan voittajaolo, kun uskalsin hypätä ne kaikki ilman suurempaa empimistä.
Lopuksi sai vielä mennä yhteen työpajaan treenaamaan. Itse valitsin käsillä seisonnan, koska en osaa sitä ollenkaan. En tosin oppinut sitä vieläkään voimien loppuessa kesken, mutta ainakin tiedän nyt periaatteen.
Tajusin yht’äkkiä trapetsin olemassaolon ja pakko oli kokeilla siinäkin jotain yksinkertaista.

Päällimmäisenä jäi mieleen, että sirkus on todella fyysistä ja uskomattoman rankkaa, joskin tosi hauskaa ja monipuolista urheilua. Uskoisin, että mulla on ihan hyvä kunto, mutta se ei vielä riitä mihinkään. Ranteet ja kädet kokonaisuudessaan on liian heikot, oon jäykkä kuin puupalikka ja pää ei tosiaan ole tottunut pyörimään villisti ympäriinsä.
Aamulla kun heräsin ei paikat ollu vielä kovin kipeenä, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että pian on. Kiitti Taika-aika, oli kivaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti